Täällä puolen maailmaa ollaan taas sairaana... Viikon terve jakso oli välissä, ja nyt taas vietetään viikonloppu omassa huoneessa. Luultavasti tämä on vielä jatkoa siitä parin viikon takaisesta angiinasta, ja siitä tullaankin siihen, miksi Suomeen syntyminen näinä päivinä tuntuu lottovoitolta.
1) Suomessa angiinan toteamiseen käytetään nielunäytettä, eli labran kautta. Täällä avataan suu, johon lääkäri kurkkaa taskulampun kanssa, ilman mitään näytetikkuja, ja antaa antibiootit kouraan. Kiitos.
2) Jos kaksi viikkoa angiinan jälkeen on taas nielurisat turvonneet, mulle annetaan kouraan uusi antibioottikuuri. Ilman mitään kokeita taaskaan. Maanantaina katsotaan uudestaan, sanoi lääkäri.
3) Yrität mennä apteekkiin ostamaan särkylääkkeitä kello 14.40. Apteekin ovelle päästyäsi huomaat, että se on mennyt kiinni tunti aiemmin, ja aukeaa seuraavan kerran 15.30. Loistavaa.
4) Kyseiset särkylääkkeet ovat apteekissa noin 4 kertaa kalliimpia kuin vastaavat Suomessa.
Eli rivien välistäkään ei tarvitse edes lukea, kuinka naurettavaa touhua tämä mun mielestä täällä on. Mutta olosuhteisiin on kai totuttava, ja lääkäreihin luotettava, vaikka meillä onkin tässä koulussa kyseisen asian kanssa ollut ongelmia.
Mutta, lääkäriongelmista huolimatta menee hyvin. Sick lististä huolimatta kirjoitin mun Extended Essayn valmiiksi tänään, jee!!! :) Ihan hullua tosin... Vastahan mä olin ykkösvuotinen joka tuskaili aiheen kanssa, ja nyt noin 100 työtuntia myöhemmin se on viimein valmis. Oon ihan mielettömän ylpeä itsestäni, ihan sama mikä arvosana sieltä tulee. Kirjoitin aiheesta, joka oikeasti on mulle tärkeä, johon riitti mielenkiintoa ja tein kaiken aikataulussa. Nyt pitäisikin hyökätä sitten ToK essayn kimppuun, joka tuottaa hiukan enemmän ongelmia... Varsinkin kun deadline on keskiviikkona, enkä saisi hirveänä rasittaa itseäni tämän viikonlopun aikana.. Ehh.
Tästä tullaankin tähän IB:n huonoon piirteseen, mielestäni. Koska CAS eli aktiviteetit+vapaaehtoistyö on osa tutkintoa, meitä kannustetaan menemään aktiviteetteihin vaikka olisi hiukan sairas, tai ainakin heti parannuttua. Ongelmahan on se, että siinä on varsinkin urheilun kohdalla suuri terveysriski... Pitää siis osata priorisoida itse, viime viikolla, kun olin vasta lopettanut antibioottien nappailun, ilmoitin mun sulkapalloa ohjaavalle opettajalle, että voin tulla, mutta en rasita itseäni. Onnekseni kyseinen opettaja on yksi ihanimmista ihmisistä, ja antoi totta kai luvan jäädä huoneeseen.
Koska olen joka postauksessa tämän maininnut, niin sanottakoon nyttenkin, että 32 päivää ennen joululomaa! Ihan hurjaa, tämä lukukausi on kyllä mennyt ihan silmän räpäyksessä. On ollut tähän asti vaativa, mutta myös erittäin palkitseva lukukausi, mutta myös niille seikkailuille ja ihanille hetkille on kouluhommien lomassa jäänyt aikaa. :) Kerrotakoot myöskin tähän loppuun, että eilen vastaanotin mun ensimmäisen pääsykoekirjan, hurjaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti