KOLME KUUKAUTTA

Taas yksi kuukausi takana. Nopein ja ehkä haastavinkin näistä kolmesta. Päivät täyttyy koulutöistä joilla pikku hiljaa pitäisi alkaa todistelemaan kehitystä. Enää ei saa niin paljon anteeksi. Muistan kun ensimmäisenä päivänä laskuri näytti 115 päivää, ja pelotti hirveästi, että miten jaksan olla täällä niin kauan. Sehän on ikuisuus. Nyt laskuri näyttää 16 päivää, mutta voin sanoa, että pelottaa vielä enemmän.

Kuinka eri tavalla kaikki onkaan kuin vuosi sitten. En voi sanoa että paremmin, mutta eri tavalla. Kaikki ei oo täydellistä, mutta oon onnellinen ja se riittää. Eilen saatiin meidän arvosanat ja sain tosi positiivisia kommentteja. Mulla ei ollut mitään tavoitetta tänne tullessa, oon aina tyytyväinen kuin pääsen läpi. Ja nyt olinkin saanut pari tosi hyvääkin. Se ei todista mitään, mutta ainakin ollaan oikeaan suuntaan menossa. Joka tapauksessa, mun tuutori sanoikin mulle, että näytät tosi onnelliselta ja se on pääasia. Nimenomaan. Oon löytänyt mun paikkani täällä. 

Viime kuussa kirjoitin, että mun ajatusmaailma on kellahtanut kumolleen, ja että olen ihan eri ihminen. No miten se sitten näkyy (muutenkin kun peilissä hehe..)? Mä oon oikeasti alkanut välittämään ihmisistä enemmän. Jos vielä Suomessa oikeasti ajattelin pelkästään itseäni, nyt olen oppinut jotain. Ja se on ihan mukavaa. Vapaaehtoistyölläkin on siihen vaikutuksensa, mutta lähinnä sillä, että kun elämä periaatteessa on kahdessa maassa, on pakko ottaa huomioon muitakin. Aina se ei todellakaan onnistu varsinkaan siellä Suomen päässä, pahoittelut siitä. Mä kuitenkin yritän elää ennen kaikkea täällä. Samalla myös ikuisesta tulevaisuudessa eläjästä on tullut hetkessäeläjä. Tulevaisuus on vielä niiiin avoin, etten jaksa edes miettiä sitä. Ei sillä ole mitään väliä. Just eilen mun ystävä sanoi hyvin; ei sillä oo mitään väliä mihin yliopistoon ollaan menossa, jos ei pystytä vastaamaan edes yhteen kysymykseen tunnilla. 

Viime perjantaisen show'n (lisää infoa tulossa myöhemmin) jälkeen meidän ykkösten ryhmähenkikin kasvoi ja oikeastaan koko projektin aikana lähennyttiin paljon. Alku ei näyttänyt hyvältä, mutta lopputulos oli huikea!<3 Oon saanut lisää niitä läheisiä ystäviä, ja oon tullut lopultakin ulos kuorestani. Ei mua enää oikeastaan kiinnosta, ilmaisenko jonkun asian oikein niin kauan kun ihmiset vain ymmärtää. Eilen astuin totaalisesti mukavuusalueeni ulkopuolelle kun puhuin koko koulun edessä mikrofoniin englantia assemblyssä.. Voin sanoa että jännitti ihan pirusti, mutta nyt se on tehty. Virheitä tuli tehtyä mutta ei se mitään, kaikki ymmärsi. Seuraava kerta on sitten paljon helpompi.

Nyt muutenkin tämän termin viimeisten päivien kunniaksi oon alkanut tekemään joka päivä jotain uutta; eilen kävin joogassa, tänään meen "Middle-East Discussion Group", keskiviikoksikin oli jotain jota en muista, ja torstaina aloitan japanin tunnit! Nyt kun koulu menee rutiinilla eikä tarvi ihan kaikkea keskittymistä vielä siihen antaa, on mukava kokeilla kaikkea uutta, mikä ei Suomessa olisi edes mahdollista.

Odotan kotiintuloa (miten voi lähteä kodista kotiin?) jonkun verran. Odotan myös sitä, että tänne palatessa saan ottaa Suomesta kaikkea tärkeää mukaan, mitä ei täältä saa... Kuten ruisjauhoja. En vielä tiedä, miten aion mun ajan kuluttaa siellä, ja pakko myöntää, että oon vähän kateellinen kavereille jotka matkustaa ympäri Eurooppaa koko loman. Mutta jouluksi on ihanaa päästä kotiin, ei täällä ees tunnu joululta, kun aurinko paistaa ja aamulla on valoisaa. lllalla tosin tulee pimeä jo joskus viiden aikaan, ja nautinkin kävelystä Triestessä aina silloin, koska siellä on jo jouluvalot ja joulumarkkinat. <3 

Ensi viikolla on itsenäisyyspäivä, ja silloin voi olla vähän paha paikka. Mutta pitää vain leipoa ja kokata jotain suomalaista, niin eiköhän se siitä. Harmi jälleen kerran, että ei ole sitä kansallispukua.. Pitää varmaan keksiä jotain muuta. Mutta nyt mulla alkaa italian tunti, sori ettei ole kuvia. Niiden lataamiseen menee ihan liian kauan aikaa, ja mulla on huomenna matikan koe joka pitäs läpästä (epätodennäköistä.) joten en ehdi laittamaan niitä myöhemminkään. Palaillaan huomenna, loppuviikko pitäs olla suhteellisen kevyt edelliseen verrattuna, historian esseetä lukuunottamatta. Anyway, kuukausi sitten kirjoitin näin; Kuukauden päästä kun kirjoitan kolmen kuukauden tunnelmia, ajatukset saattaa taas olla ihan erilaiset. Toivotaan, että sillonkin oon yhtä onnellinen kuin nyt. Ja miksen olisikaan: elän mun unelmaa, unelmaa, jonka en edes tiennyt olevan mahdollinen. Ja allekirjoitan jälleen jokaisen kohdan. 

IB: CAS & UWC-LIFE

Viime kuussa kirjoitin ensimmäisen osan mun IB-postauksista, ja nyt tulis sitten toinen. Eli kuten silloin jo mainitsin, saadakseen IB-tutkinnon ei riitä pelkkä opiskelu. Meidän viikot koostuu myös fyysisestä ja luovasta aktiviteeteista ja vapaaehtoistyöstä.

Mun fyysinen aktiviteetti täällä on sulkapallo. Meillä on kyllä tarjolla kaikkea purjehtimisesta vuorikiipeilyyn, mutta mä päätin ottaa tuon "tylsän". Oon aina halunnut aloittaa pelaan sulkapalloa, mutta se ei Suomessa ollut mahdollista. Oon kehittynyt tän syksyn aikana aika paljon, koska mun lentopallotausta auttoi asiaa tosi paljon, kun liikeradat on niin samanlaisia. Talvella on mahdollista harrastaa myös hiihtoa tai laskettelua, mutta mä en nyt tiedä vielä aionko tehdä kumpaakaan... Koska en oo oikeastaan ikinä tykännyt hiihdosta, mutta se ois täällä kyllä ihan erilaista.

Luovana aktiviteettina mulla on täällä "current affairs", jota en nyt yritä suomentaa järkevästi. Kerran viikossa kokoonnutaan meidän ryhmän ja historian opettajan kanssa luokkaan puhumaan sen viikon uutisista. Mä yritän isänmaallisesti tuoda aina jotain Suomesta, joka jaksaa aina naurattaa muita.. Nautin siitä tunnista tiistai-iltapäiväisin todella paljon. Tiedän niiin paljon enemmän maailmasta nyt kuin kolme kuukautta sitten. Ei niitä lähi-idän uutisia, esimerkiksi, tajua ikinä kunnolla, ennen kuin kuulet ne israelilaisen suusta. Tai Egyptin tilannetta egyptiläisen näkökulmasta.

No sitten vapaaehtoistyöhön, joka mulla on vähän takkuillut täällä, mutta ei mun omasta syystä. Monista syistä johtuen oon siis ollut siellä vaan kahdesti.... Esim nyt torstaina mentiin sinne yhdessä serbialaisen tytön kanssa jonka kanssa teen sitä, ja soiteltiin sitä alaovella olevaa summeria aika monesti eikä kukaan vastannut, joten jouduttiin tulemaan takaisin.. Mutta anyway, me siis vieraillaan semmoisen neljäsosa brittiläisen naisen luona, joka sairastaa MS-tautia. Siellä aina torstai-iltaisin tunti jutellaan sen kanssa. Aiemmilla kerroilla ollaan juteltu englanniksi, mutta musta tuntuu, että ensi viikolla oon valmis tekemään sen italiaksi. Itse asiassa oon yllättynyt kuinka paljon tykkään mun vapaaehtoistyöstä, siitä saa joka kerta hyvän mielen ja tekee aina hyvää päästä kerran viikossa pois Duino-kuplasta Triesteen. Mutta vapaaehtoistöitäkin täällä on tarjolla laidasta laitaan, on täällä Duinossa asuvien vanhempien ihmisten luona vierailua puutarhan hoitamiseen :D

Eli tuossa oli nyt nuo, mitkä tällä hetkellä pyörii aikataulussa mukana. Sitten meillä on myös "college service" mikä alkaa tammikuussa ykkösille. Eli tehdään jotain koulun eteen, siivotaan labroja, työskennellään "university officessa" tai jotain vastaavaa. Mä en vielä tiedä, mitä tuun tekemään, eikä sillä oikeastaan oo hirveenä väliä. Sitten meillä on myös kaikkea muuta mukavaa:

INTERNATIONAL AFFAIRS: International affairs on yleensä noin kuukauden välein, ja nyt tämän syksyn aikana meillä on ollut kaks puhujaa. Toinen Suomesta!!!! eli Pilvi Torsti joka on itsekin aikoinaan valmistunut täältä, jonka luento koski aika paljon Suomea ja sitten Balkaneita ja hänen omaa uraansa. Toinen puhuja oli tämän viikon maanantaina, brittien suurlähettiläs Sloveniassa jonka "luento" koski EU:ta. Mutta hän puhui kyllä ehkä vaan vartin, ja antoi loppuajan aikaa kysellä mikä oli tosi mielenkiintoista. Se aika ei siltikään riittänyt, sillä niin moni halusi kysyä ja esim. minä en edes ehtinyt kysyä. :( Mutta siis periaatteessa ne puhujat voi olla mistä vain ja aihe niinkin laajalta alueelta kuin international affairs..

PROJECT WEEK: Projektiviikon valmistelut on parhaillaan käynnissä, koska projektiviikko ottaa paikkansa maaliskuun ensimmäisellä viikolla. Projektiivikolla siis käytännössä lähdetään jonnekin lähelle, joko pysytään Italiassa tai johonkin naapurimaahan, viideksi päiväksi tekemään jotain. Sen pitää sisällyttää joko vapaaehtoistyö, luova tai fyysinen aktiviteetti, tai mielellään kaikki. Mielenkiinnolla odottelen, että millaisia projekteja sieltä on tulossa ja mikä mua kiinnostaa, ja mihin sitten lopulta päädyn ja pääsen.

SHOW'T: Kaikista UWC-kouluista meidän koulu järjestää eniten erilaisia show'ja ( miten tuo taipuu???). Tämän syksyn aikana meillä on ollut jo Welcome Show minkä kakkoset järjesti ykkösille ja sitten Occidental Show jossa olin myös itse mukana. Ensi viikolla meillä on EE-show, mistä kirjoitan sitten enemmän, sekä vielä joulukuussa ennen lomaa Eastern European show. Show't on aina tosi ihania, koska niissä on aina joku teema miten yleisön tulee pukeutua ja muutenkin niihin panostetaan paljon. Esim nyt tällä viikolla ja ensi viikolla mulla on harjoitukset melkein joka päivä (okei occidentalissa ei todellakaan mut ei siitä sen enempää..)

NATIONAL WEEKS: Eli säännöllisin väliajoin meillä on joku national week, mikä koostuu siis erilaisista aktiviteeteista, taster sessioneista ja lopulta siitä show'sta. Mun osalta se on jo ohi koska Occidental Week oli viime kuussa, mutta Eastern European on vielä tämän vuoden puolella tulossa ja sitten ensi vuonna tietenkin Latino-viikko ja Asian-week ja muita mukavia.

ASSEMBLY: Joka maanantai me kokoonnutaan koko koulun kanssa, siis kaikki oppilaat ja opettajat, auditorioon istumaan ja käydään läpi tulevan viikon asioita. Assembly koostuu siis opettajien ja opiskelijoiden ilmoituksista tulevaa viikkoa koskien.

TUTORIAL MEETING: Joka maanantai, assemblyn jälkeen, meillä on myös tapaaminen meidän tuutoriryhmän kanssa. Sillon käydään läpi poissaolot ja myöhästymiset ja sitte puhutaan millon mitäkin. Meillä on myös noin kuukauden välein semmoisia tutorial meetingejä millon mennään yleensä sen tuutoriopettajan kotiin ja kokataan ja leivotaan sinne ja sitten vietetään siellä aikaa jutellen ja syöden tuutorin ja hänen perheensä kanssa. Ensi kerraksi pitäisi tehdä piparitaikina..

COLLEGE LIFE: College life on tarkoitettu ykkösille, eli maanantaisin ennen assemblyä tai tutorial meetingin jälkeen me kokoonnutaan joko kaikki ykköset, tai sitten pienemmissä ryhmissä yhden opettajan johdolla jonnekin puhumaan millon mistäkin, oli se sitten "time management" tai "healthy lifestyle at college". Ne ei oo kenenkään ykkösen suosiossa koska maanantai on muutenkin niin kiireinen päivä kaikkien juttujen takia, mutta kyllä se menettelee.

COLLEGE MEETING: Jonain maanantaina, kuten tällä viikolla, assembly korvattiin college meetingillä. Eli yleensä vain oppilaat, tällä viikolla poikkeuksellisesti myös opettajat, kokoontuvat auditorian lattilalle istumaan rinkiin ja puhumaan asioista, mitkä koskee asioita laidasta laitaan medical centerin huonoudesta siihen ettei välitetä toisista tarpeeksi tai kommunikoida tarpeeksi. Siellä kuulee kyllä aina mielipiteitä ja joskus kiivastakin sananvaihtoa, mutta se on aika tärkeä siihen että saataisiin parannettua asioita jotka parannusta kaipaa.

Toivon, että nämä IB-postaukset auttoi nyt hieman hahmottamaan sitä arkea, mitä me täällä eletään, ja ehkä myös havainnollistamaan sen, miksi mulla ei oo hirveänä aikaa postailla.. Koska kaiken tämän päälle tulee vielä ne opiskelut ja sosialisoinnit ja (nukkuminen). Mut siis pääasiassahan tuo CAS on vaan osa IB:tä, ja kaikki muut on enemmän osa UWC:tä. Mutta arki täällä on kaikkea muuta kuin tylsää, aina löytyy tekemistä ja työt ei ikinä lopu kesken. Mutta jos teitä jäi vielä mietityttämään joku asia, niin saa kysellä, niin yritän vastata parhaani mukaan.

kuvat täältä

PITKÄ VIIKONLOPPU FIRENZESSÄ

Superkiireinen minä täällä hei! Tässä oli nyt viimeinkin muutama kuva Firenzestä missä siis oltiin mun ystävän kanssa pari viikkoa sitten. Kaupunki oli tosi kaunis ja täytti odotukset, mutta jälleen yksi niistä, joissa haluaa vierailla, mutta ei todellakaan asua. Arkkitehtuuri oli ihan mielettömän kaunista, mutta kyllä sielläkin niitä rumia rakennuksia löyty, jos lähti vähänkin syrjään sieltä ydinkeskustasta. Pitkä viikonloppu käytettiin yksinkertaisesti rentoutumiseen, vaikka IB:n hengissä ihan vähän koulujuttujakin tuli tehtyä, hehe. Lauantaina vierailtiin myös Pisassa joka oli mun mielestä ehkä jopa kivempi paikka kuin Firenze. Kuuluisa kalteva tornikin tuli nähtyä ja se oli oikeesti enemmän kallellaan mitä ootin, haha. Joka tapauksessa, viikonloppu oli kiva ja ajoi asiansa, mutta kotiin oli myös kiva palata halaamaan kaikkia ihania rakkaita ystäviä, joita ehti tulla ikävä. Meillä ehti tulla ikävä myös Duinoa, joten todellakin oli kiva palata. Nyt on kuitenkin niin paljon kouluhommia, vaikka tunteja on peruttu ihan sairaasti, esim eilen mulla oli vaan viimenen tunti, että postaaminen jää vähän toissijaiseksi.

FOR GRANDFATHERS

Mulla on ollut kaksi pappaa koko ikäni, toinen täällä maanpäällä, ihan lähellä kotia, toinen taivaassa. Tämä on teille molemmille tänä isänpäivänä.

Isoisä, ukki, vaari, pappa. Kaikki niin kauniita sanoja. Mä en voi ikinä kuvailla sanoilla sitä, kuinka paljon kaikkea mun papat on mulle antanut. Molemmat.

Toisesta papasta mulla on valitettavasti muistoja vain lapsuudesta. Ja suurin osa niistäkin mitä muistan, on tosi hataria muistikuvia. Loput onkin sitten tarinoita, jotka olen kuullut muilta. Ja niitähän riittää. Mä en mitään muuta toivo, kuin että oisit nähnyt muutakin, kun vaan mun ensimmäiset vuodet. Mitään muuta en niin paljon toivo, kuin että oisin sulle tietyt jutut voinut kertoa. Oisin halunnut kertoa sulle, kun pääsin ensimmäisen kerran oppilaskunnanvaltuustoon. Kun pääsin aluejoukkueeseen, kun musta tuli nuorisovaltuuston puheenjohtaja. Ennen kaikkea, kun muutin elämäni tänä vuonna niiiiin monella tapaa. Mutta mä uskon, että sä näet kaikki sieltä taivaasta.

"You gave me your heart

I'll never lose that part

I think you hear me

I think you're right here

That's why I have no fear"

Mutta onneksi mulla on silti pappa maanpäälläkin, jolle kertoa kaikki nuo asiat. Tulitte mummon kaa katsomaan niiin monta lentopallo- ja pesäpallopeliä. Veit harjoituksiin, ja mitä ihmeellisimpiin muihin tapahtumiin,  jos kukaan muu ei voinut. Käytit katsomassa oikeita pelejä, joista opin niiiin paljon. Tulitte mummon kanssa kuuntelemaan mun puheita, vaikka ne oli melkein samanlaisia molemmat. Opetit, että perunamuusiin laitetaan aina sipulia ja lättytaikinan voi tehdä ilman reseptiä ja mittauksia. Arvostan ihan kaikkea enemmän, kuin mitä olen ikinä osannut tai pystynyt kiittämään. Edustat mulle työntekoa, ahkeruutta ja juuria, niiden arvostamista. Mulla ois ihan hirveenä sanottavaa, mutta ei sanoja kuvailemaan niitä. Oon vaan niin kiitollinen kaikesta mitä oot mun hyväksi tehnyt. Oot mun multisosiaalinen teräspappa.

Mun molemmat papat edustaa siis mulle tärkeitä asioita; vakautta, ahkeruutta, juuria, perinteitä. Sankaruutta.

With love,

Tiia
10.11.2013

FOR DADDY

Vaikka olen kaukana,
Muistan.
Vaikka olen hiljaa, vaikka en ottaisi vähään aikaan yhteyttä,
Muistan.
Muistan paljon. Muistan, kun olin ihan pieni ja tulit jostain reissusta kasa karkkia mukana, jotka kasattiin olohuoneen pöydälle. Toit mulle yöpaidan, keltavalkoisen jossa oli pupun kuva. Se oli ihan liian iso, mutta paras, ihanin ikinä.

Muistan. Muistan yhden päivän, kun olin kolme. Oltiin Limingantullin Prismassa ja ostit mulle vaaleansinisen pupun. Sanoit, että saan valita mitä tahansa, ja valitsin sen. Se oli mulle rakkain lelu koko lapsuuden. Se on nähnyt maailmaa yhtä paljon kuin minäkin, ja täälläkin se on mun kanssa, tuomassa tänne palan kotia ja muistoja.
Muistan ne kesäiset päivät, kun olin pieni. Kun sulla oli peli ja äiti oli töissä, otit mut pelin jälkeen mukaan pukukoppiin. Söin makkaraa räpylästä, ja se oli niin hyvää.
Muistan. Muistan, kun pienenä mua pelotti, että yön aikana meille tulisi rosvoja. Ja ne sun pesäpallomailat siellä eteisen nurkassa rauhoitti mua niin paljon, että mun yöunet oli turvattu.
Muistan. Muistan ne hetket, kun koskin ensimmäistä kertaa lentopalloon. Siellä samassa eteisessä, missä pesäpallomailatkin oli. Muistan ne hetket myöhemmin ammattikoulun salissa - oot varmaan aika monta suklaalevyä ja vaahtokarkkipussia tytöille vieläkin velkaa.

Muistan. Muistan ne hiljaiset automatkat Oulunsaloon harjoituksiin. Mutta ei se hiljaisuus ollut kiusallista, mukavaa. Arvostan hiljaisuutta. En oo ikinä ennen kertonut, kuin kiitollinen olin, ja oon vieläkin siitä, että jaksoitte äitin kanssa kuskata mua siellä. Kyllähän mä näin, että monesti väsytti, mutta aina te lähditte, jos vain halusin.
Muistan. Muistan sen hetken, kun kerroin sulle UWC:stä. Ja sanoit heti, että mä saan sen stipendin. Olit ainoa. Uskoit mun mahdollisuuksiin enemmän kuin mä itse tein. Ja kun sain lopulta stipendini, sanoit heti, että sähän tiesit.
Et päässyt saattamaan mua lentokentälle, mutta ei se haitannut. Tuun olemaan lentokentällä, lähtemässä ja palaamassa, vielä monta kertaa.

Kun itsenäistyy elämässä, välillä tulee vain hetkiä jolloin silti tarvitsisi isää paikalle. Esimerkiksi silloin, kun sunnuntai-iltana kello 10 menee sähköt ja sulakkeet ja pitää itse mennä sulakekaapille, josta ei ymmärrä paljon mitään. Tai kun pitäis vaihtaa lamppu viikonloppuna. Kotona asuessa ei ikinä arvosta mitään tarpeeksi. Edes sitä, että ne roskat lähtee roskiksesta, vaikkakin sitten hirveän kiroilusateen saattelemana.

Tänään isänpäivänä en ole siellä, enkä ole ensi vuonnakaan. Enkä voi luvata olevani senkään jälkeen. Mutta ajatuksissani oon siellä. Jollain tavalla pala musta on siellä joka päivä. Mun kaulassa roikkuu joka päivä sun kultaharkko. Se muistuttaa aina mua siitä, mistä tulen. Jos en muuten muista, niin kultaharkko auttaa mua muistamaan.

With love,

Tiia
10.11.2013

VASTAUKSIA

Millaisia sulla oli lukion arvosanat suunnilleen kun hait UWC-stipendiä?
- Mun keskiarvo oli jotain kasipuolen välillä. Mun arvosanat aineissa jotka mua kiinnosti oli hyvät ja panostin niihin, toisin kuin niihin jotka ei kiinnostanut... Mutta itseasiassa paransin koko vuoden mun arvosanoja sitä mukaa kun totuin lukioon, tosin vikassa jaksossa ne laski sit taas yhen numeron koska tiesin jo että tuun tänne eikä niillä oo väliä ja koulu oli mulle pelkkä ajanviettopaikka ja paikka jossa näin mun kavereita.

Missä vaiheessa tiesit, että haluat hakea ja missä vaiheessa aloit suunnittella hakemustasi? 
- 3. helmikuuta luin ensimmäisen kerran UWC:stä ja lähetin mun hakemuksen 25.2 kun 27 päivä oli muistaakseni deadline. Aloin suunnitella sitä samantien tuona kyseisenä sunnuntai-iltana, mutta epäröin vähän koska ajatus kuulosti pelottavalta. Lopulta mun serkun rohkaisusta aloin kirjoittamaan sitä keskiviikkona kun en vain saanut ajatusta pois päästäni, että pitää edes yrittää tai katuisin. Olin kyllä harvinaisen oikeassa, haha.

Minkämaalaisia sun lähimmät kaverit siellä on?
- Italia, Costa Rica, Meksiko, Unkari, Hong Kong ja Peru.

Onko paljon esim. sellaista, että pohjoismaalaiset samassa porukassa, latinot samassa porukassa yms. :D 
- On. Yllättävän paljon. Pohjoismaalaiset ei oikeastaan ole, mutta esim latinot joo ja mä oon vähän niiden porukassa. Myös aasialaiset, afrikkalaiset ja erityisesti balkanit viettää paljon aikaa yhdessä, puhumattakaan italialaisista ja slovenialaisista jotka puhuu italiaa.

Kuinka pitkä sun joululoma on ja mihin aikoihin sun kesäloma alkaa?
- Joululoma on noin kuukauden ja kesäloma alkaa 24.5.

Mitkä kolme sanaa kuvaa parhaiten sun mennyttä syksyä italiassa?
- Uskomaton, erilainen ja mielenkiintoinen.

Mikä on sun lempiruoka siellä?

- No tota... Ei oikeastaan oo. Mut perjantaisin lounaalla saa vaan kasvisruokaa ja syön sillon yleensä pastaa pestolla mikä on superhyvää.

Mikä asia yllätti eniten?

- Se, että loppujen lopuksi tääkin on ihan samanlainen koulu kuin kaikki muutkin, siis siinä mielessä että kyllä täällä huomaa että täällä asuu 200 teiniä. Eikä oo niin älykkömeininkiä kuin vähän pelkäsin, haha. 

Nuolaisisitko hissin nappuloita 50e maksusta?
- Jessi :DD En varmaankaan. Riippuu monta nappulaa XDD No ei, en oikeesti. hyi.

Jos olisit joku eläin, mikä olisit?

- Leijona, koska Suomi. 

Mitä vaadittaisiin, että jättäisit opinnot italiassa kesken?

- Mä en tiedä. En osaa kuvitella sellaista tilannetta, mutta ikinä ei tiedä mitä elämässä tapahtuu. Ehkä jos oma terveys alkais pettämään niin pahasti, että ainoa vaihtoehto olisi mennä takaisin.

Mihin ammattiin ehdottomasti et halua?

- Matematiikan opettajaksi. Kaikki kunnia niille henkilöille jotka pystyy siihen ja on tarpeeksi älykkäitä siihen. :D

Onko sulla kova ikävä sun perhettä ja ystäviä? 
- Suoraan sanottuna täällä ei ehi ikävöidä hirveesti. Yleensä se ikävä iskee yksittäisenä hetkenä kun oon yhteydessä Suomeen ja tajuat että missaat jonkun tärkeän tapahtuman, päivän tai hetken. Ja kun tajuaa, että joku tarvitsisi sua nyt mut ainoa keino on Facebook, skype tai whatsapp. Tai silloin jos tuntuu, että itse tarvitsisi tukea sieltä.

Osaatko jo paljon italiaa? 

- No en mä mitenkään paljoa, mutta enemmän jo nyt kun ikinä opin esim ruotsia tai ranskaa puhumaan.. Ja ymmärrän jo suhteellisen hyvin, johtuen juurikin tuosta ranskataustasta.

Syöttekö aina jossain ravintoloissa vai onko teillä kouluruokailu niinku Suomessa?

- Meillä on kouluruokailu, mutta en voi sanoa että niinku Suomessa, koska syödään siellä kolmesti päivässä seitsemän päivää viikossa.

Kuinka lämmin siellä on tähän aikaa vuodesta?

- Viime viikolla oli vielä suhteellisen lämmin ja esim takkia ei tarvinnut. Nyt tänään mulla oli takki päällä aamulla mutta ei se oo välttämätön ja kun kohta lähden uudelleen niin en luultavasti ota sitä mukaan. Eli varmaan joku n.15 astetta. Viime viikolla yhtenä iltana tarkeni t-paidalla (tosin vaan skandiminä..)

Onko sun ollu helppo lähentyä uusien ihmisten kanssa ja onko teillä joku oma porukka siellä vai liikutteko millon kenenki kanssa?

- No ehkä helpompi kun jossain muualla. Mulla on periaatteessa porukka minkä kanssa yleensä liikun, mutta aika paljon yksittäistenkin kanssa. Riippuu ihan asiasta ja päivästä.

Paljon sulla suunnillee kuluu rahaa kuussa siellä ja mihin ne yleensä menee?

- Liikaa ja ruokaan. :D Ja tietenkin kaikkiin päivittäisiin ja muihin juttuihin, kuten pesuaineisiin yms.

Mitä veisit Muhoksen lukiosta Duinoon ja päinvastoin? 
- ISOT LUOKKAHUONEET Muhokselta tänne. Ja kansainvälisen ympäristön Muhokselle..

Mitä tuot mulle tuliaiseksi? (<- mossen kysymys)
- Prosciuttoa :DD

Ikävöitkö ystäviäsi usein :o
- No en kokoaikaa mut aina välillä. Mutta ei se oo semmoista suruikävää, lähinnä haikeutta etten oo jakamassa jotain hetkeä tai ne ei oo jakamassa jotain hetkeä mun kanssa.

Mikä on ollut vaikeinta tähän asti?
- Tasapainottelu nukkumisen, sosialisoitumisen ja opiskelun välillä.

Kuinka paljon kaksi vuotta siellä tulee maksamaan sulle?

- Vaan sen mitä käytän täällä. Suomen Kulttuurirahasto maksaa mun elämän täällä, mun lennot tänne. Eli kaikki "ylimääräinen" mitä ostan itselleni, maksan itse, jos haluan esim. syödä jotain mitä ei saa ruokalasta.

Mitkä on sun tavoitteet opiskeluissa?

- Saada tutkinto. :D Olla tyytyväinen. Jossain aineissa haluan vaan päästä läpi ja oon tyytyväinen, mutta joihinkin haluan panostaa ja oikeasti yrittää saada hyvän arvosanan. Tää on ehkä kliseistä, mutta täällä mun tavoite on ennen kaikkea oppiminen.

Ootko saanu sun elämän siirrettyä sinne vai elätkö ns. kaksoiselämää?
- Elämä on tällä hetkellä täällä sataprosenttisesti.

Mikä on parasta ja raivostuttavinta italiassa (maana ja kulttuurina)?

- Parasta tietynlainen rentous ja hitaus. Mutta samaanaikaan se on myös se raivostuttavin juttu, esim myöhästely.

Onko sun kakkonen hyvä äiä?
- On!! kiitos Alec tästä hienosta kysymyksestä.

Entä miten sun kolmonen? ;) (Ei saakeli oonki jo nelonen! WHEN DID THIS HAPPEN?!?)
- Kolmonen ja nelonen ovat molemmat oikein ihania! :D

Miten sun enkku on parantunu siellä ja onko ollu vaikeeta tai turhauttavaa opiskella englanniks?Miten natiivit suhtautuu niihin jotka ei niin hyvin osaa kieltä?
- Mun englanti on parantanut mun mielestä ihan älytömän paljon. Alussa opiskelu oli tosi turhauttavaa ja vaikeeta, kun yhden kappaleen lukemiseen meni melkein tunti. Nyt just luin samaa historian kappaletta mihin ekalla viikolla käytin sen tunnin, ja luin sen kymmenessä minuutissa ilman sanakirjan tarvetta. Natiivit suhtautuu tosi hyvin, mua ittiä vaan välillä aina hermostuttaa ja mietin liikaa vaikka puhuisin tosi hyvin niiden kanssa jotka ei oo natiiveja. Mutta yleisesti ottaen ne suhtautuu tosi kannustavasti.

Ootko huomannu jotain stereotypioita(jotka pitää paikkansa) eri paikoista tulevista esim aasialaisista, latinoista ym?
- Kyllä. Mutta sitten toisaalta myös ne stereotypiat on rikkoutunu joltakin osin, esim ei todellakaan kaikki aasialaiset vaan istu nenä kirjassa kiinni kokoaikaa.

Opiskeletko italiaa ja oppiiko siellä sitä kieltä väkisin?

- Kaikkien on pakko opiskella ainakin alkeet, eli joo. No en nyt sanois väkisin, toki opit pakolliset kiitos ole hyvä mitä kuuluu -jutut, mutta kyllä ite pitää olla aika aktiivinen että sitä oppii arkielämässä. Tunneilla oppii väkisin, koska ne pidetään kokonaan italiaksi ja opettaja puhuu pelkästää italiaa siellä ja me ollaan oikeutettuja puhumaan myös pelkkää italiaa tunneilla.

Mikä sai sut hakemaan UWC:hen?

- Mieletön mahdollisuus, jota kaikki ei saa. Nykyään kaikki lähtee vaihtoon, enkä vähättele sitä, mutta tää oli jotain täysin erilaista. Se oli mieletön haaste, mutta ennen kaikkea se koko kokemus mitä UWC pystyi tarjoamaan varasti mun sydämen.

Ootko tyytyväinen sun kouluun?
- Olen. Tosi tyytyväinen, musta tuntuu että oon löytänyt paikkani.

Mitkä oli sun maavaihtoehdot?

- UWC:lle hakiessa kaikki maat pitää laittaa järjestykseen, ja periaatteessa toimikunta voi laittaa sut vaikka sun viimeisen vaihtoehtoon. Mä olin kuitenkin onnekas, Italia oli mun toinen vaihtoehto. Wales oli ensimmäinen, mutta oon tosi onnellinen että oon täällä. 

Mikä on parasta UWC:ssä?

- Apua. En mä voi sanoa vaan yhtä. Mutta ehkä se kokemus minkä täältä saa. Koska se kokemus sisältää kaiken; IB:n, ystävät, matkustelun, kansainvälisyyden ja kielitaidon.

Vinkkejä ensi vuonna hakevalle?

- Panosta hakemukseen ja tee siitä sunlainen, älä oo tylsä. Ja jos oot onnekas ja saat kutsun haastatteluun, oo oma itsesi. 

Kiitos kaikille kysymyksistä, toivottavasti osasin vastata niin että saitte vastaukset! :) Kuvat on vähän sneakpeekiä Firenzen reissusta, palaan siihen paremmalla ajalla. Tuun luultavasti olemaan superkiireinen koko marraskuun, mutta yritän postailla ainakin sen kerran viikossa.