KYSY.ASK.

Joku erittäin helpottunut bloggaaja täällä hei. Sain mun historian esseestä hyvän arvosanan ja matikasta myös joten nyt onkin erittäin hyvä syy lähteä hyvin ansaitulle pitkälle viikonlopulle FIRENZEEN!! Otan koneen mukaan mutta luultavasti ette tuu kuulemaan musta ennen sunnuntaita, joten siksi...

ollaan tosi excited koska long weekend ja IB. ja IB läppä on parasta. paitsi se ei oo läppää. 

on kysymyspostauksen aika! Oon saanut viime aikoina aika paljon kysymyksiä kommenttiboksiin liittyen UWC-elämään ja muuhunkin, joten nyt saa nakella niitä tähän ja lupaan vastata jokaiseen hyvänmaun rajoissa olevaan kysymykseen niin hyvin kuin osaan. Teillä on aikaa nakata kysymyksiä lauantai 2.11 kello 23 asti. Haluan paljon kysymyksiä etten nolaa itseni tällä. Kiitos. Grazie. Thanks. Tack. Oon selvästi lahjakas kielissä. 

IB: OPISKELU

Kun ensin kuulin, että UWC:ssä tehdään IB-tutkinto, ajattelin vaan että jaa, se on se ihan samanlainen kuin yo mutta enkuksi. En siis tiennyt IB:stä mitään muuta kuin sen, millä kielellä se tehdään..  Ajattelin nyt jakaa hieman oman kokemuksen IB:stä tähän asti, jos enemmän kiinnostaa kuulla tai lukea niin wikipedia ja google on taas apuna. Jaan IB:n postauksen kahteen osaan, opiskeluun ja cas:iin koska IB ei suinkaan koostu pelkästään opiskelusta.

Eli IB:ssä suoritetaan kuusi tai joskus seitsemän (mun tapauksessa) ainetta, joista yleensä kolme on higher-leveliä ja kolme standardia. Joskus voi ottaa myös neljä higheria ja kaks standardia mutta on sitä varmaan helpompiakin tapoja kiduttaa itseään hehe. Kahden vuoden päästä keväällä on loppukokeet joka aineesta, ja niistä en oikeastaan tiedä paljon enempää, ei tarvi vielä tietää.. Mutta koko tutkinto ei suinkaan koostu pelkästään niistä kokeista, vaan myös CAS:ista (creative,activity and service) ja jokaisen ib-oppilaan painajaisesta extended essaystä eli EE:stä. EE on 4000 sanainen essee jonka voi siis kirjoittaa ihan mistä tahansa higher level aineesta jota opiskelet.

 Opiskelusta nyt yleisimmin voin kertoa enemmän. Se on ihan loogista että kun opiskellaan vain kuutta tai seitsemää ainetta, niin siinä aineessa myös mennään paljon syvemmälle, ja se on ihan huippua. Suomessa musta tuntu yleensä että miksi me nyt lopetetaan tähän, kun tästä se juttu vasta alkaa.. Kotiläksyjä tulee paljon ja ne on tosi vaativia, ei todellakaan mitään alle tunnin väkerryksiä yleensä. Totta kai se riippuu siitä miten ne tekee mutta tää on mun oma kokemus. Totta kai mä tein Suomessakin läksyjä yleensä sen pari tuntia, mutta joo. Oonkin sanonut, että IB on paljon vaativampi kuin YO, mutta samaan aikaan se on myös paljon, paljon mielenkiintoisempi ja palkitsevampi.

Mä opiskelen itse tosiaan seitsemää ainetta. Highereita mulla on ensiksikin englanti B, josta en oo tähän mennessäkään ottanut vielä selvää. Ollaan kirjoitettu puhe ja blogipostaus ja jonkun verran opiskeltu kielioppia, mutta yleensä ne tunnit käytetään miettien voiko jotain sanoa näin vai ei. Keskustelut niillä tunneilla on kyllä yleensä ihan huippuja, ja ne leviää aina aiheesta.. Se ei oo hirveen haastava, ja on tasoltaan aika lähellä A-enkkua Suomessa (jos noin voi sanoa? en tiedä, mun mielestä se vaan vastaa sitä englantia mitä opiskeltiin lukiossa.) 

Toisena higherina mulla on Economics, joka on taloustiedettä. Se on mulle aika haastavaa, koska en oo opiskellut sitä ennen, mutta toisaalta se on myös älyttömän mielenkiintoista. Tähän mennessä ollaan opiskeltu vasta kaikkia perusteita niin kuin kysyntää ja tarjontaa ja elastisuutta yms. Mutta se on myös sen takia tosi palkitsevaa, kun en tiennyt noista asioista yhtään mitään ennen tänne tuloa, ja nyt tiedän jo jonkun verran. 

Kolmas higher mulla on historia, joka on varastanut mun sydämen täällä totaalisesti. Suomessa mulla oli oikeastaan aina semmonen neutraali suhde siihen aineeseen, en tykännyt mutta en inhonnutkaan. Ja siksi oonkin niin onnellinen, että otin historian vaikka mietinkin kauaa ottaisinko sen tilalle filosofian. Aloitettiin kurssi 1871 vuodesta ja tällä hetkellä opiskellaan ensimmäistä maailmansotaa. Mielenkiintoiseksi siitä tekee sen, että me oikeasti käydään kaikkia maiden välisiä suhteita läpi ja keskustellaan aika paljon. Viime viikolla annoin ensimmäisen esseen, joka oli kyllä ihan totaalisen erilainen. Siinä oikeasti piti perustella, että miksi mietin näin, eikä vaan että no koska oppikirja sano niin. Me ei myöskään käytetä pelkästään oppikirjaa, vaan meillä on nyt jo ainakin neljä eri kirjaa jotka on siis ihan yleisiä historiankirjoja. Meidän opettaja on myös ihan paras, joka totta kai vaikuttaa siihen että istun aina niillä tunneilla niin mielissään.

No sitten standardeihin. Matikka, joka nyt ei koskaan oo ollut mun lemppariaine. Muistuttaa tasoltaan jotain Suomen  pitkän ja lyhyen väliltä, ehkä mun mielestä enemmän pitkää. Se on kuitenkin ihan mukavaa ja ainakin mä oon aina löytänyt vapaaehtoisia auttamaan mua läksyjenteossa jos en tajua jotain.. Sitten toisena standardina mulla on italia, joka on tosi mukavaa. Ne tunnit on pelkästään italiaksi, joten välillä kyllä jäädyn ihan totaalisesti niillä tunneilla kun pitäisi osata vastata ja ainoo mitä pystyn sanomaan on öö. Sitten environmental systems and societies joka nyt on jotain kaikkien tiedeaineiden yhdistelyä humaanisessa mielessä :D En tiedä, ei mikään lempiaine mut ehkä sen kestää. Se societies osuus on se mukava siinä. Sitten viimeinen standard eli suomi joka mulla on self-taughtina, mut joudun käymään world literature tunneilla mikä käytännössä tarkottaa sitä, että nyt luettiin Tsehovin Kirsikkatarha englanniksi ja kirjoitetaan siitä esseet suomeksi..

Mutta joo. IB on siis vaativa mutta myös erittäin palkitseva. Mielipiteitä on varmasti puolesta ja vastaan, mutta kyllä se kuulemma ainakin valmentaa yliopistoon huomattavasti paremmin kuin YO. Ja arvosteluasteikkohan meillä on tosiaan 1-7, ja 4 pääsee läpi. 7 on huippu arvosana ja sitä ei voi verrata mihinkään Suomen asteikolla, ei edes kymppiin. Niitä odotellessa.. Ja kyllähän tuokin tosiaan kertoo vaativuudesta aika paljon että nelosella pääsee läpi.

Tämän postauksen tarkoitus ei sitten ollut niinkään vertailla IB:tä ja YO:ta koska se on aika mahdotonta, vaan lähinnä kirjoitin mun omia kokemuksia siitä, mitä se on ollu tähän asti ja kuitenkin tein yo:takin sen vuoden että tiedän mistä puhun. Kuitenkin en voi sanoa että kumpi on parempi - molemmassa on hyvät ja huonot puolensa, niin kuin kaikessa. YO ei missään nimessä oo huono, mutta sanoisin että IB on mulle parempi siksi, että saan oikeasti keskittyä vain niihin aineisiin mitkä kiinnostaa, ei tarvi istua kemian ja fysiikan pakollisilla kursseilla tai ottaa miljoonasta eri aineesta pakollisia. Toki oon mielettömän kiitollinen mun monipuolisesta koulutaustasta (mun piti miettiä ihan hirveen kauan että mikä on background suomeksi..) koska se mahdollisti sen, että pystyin periaatteessa ottamaan minkä aineen tahansa aikaisemmalla kokemuksella (paitsi economicsin haha). Mutta kuten sanottu, UWC ei todellakaan ole pelkästään opiskelua ja tänne on turha Suomesta lähteä hyvän koulutuksen perään. Jos tänne lähtee vain opiskelemaan, ei saa kokemuksesta irti puoliakaan. Ja se on se asia, minkä kanssa on välillä hankala ylläpitää tasapainoa. Mutta kuten joka postauksessa olen sanonut, olen vain niin mielettömän kiitollinen siitä että saan olla täällä, opiskelu mukaanlukien. 

AJATUKSIA KAHDESTA ENSIMMÄISESTÄ KUUKAUDESTA

*kirjoitettu 25.10.2013

Taas on kuukausi sitten vierähtänyt. Siitä on jo kaks kuukautta kun itkin ja istuin Oulun lentokentällä ja päivitin mun Facebookin tismalleen näillä sanoilla: "Vannoin etten itkis ku tää päivä koittaa mut no.. Anyway tästä alkaa mun elämän suurin kaks vuotta kestävä seikkailu! Italia, täältä tullaan!!"  Ja tuon päivän jälkeen on kyllä opittu aika paljon. Tästä paikasta on tullut mulle koti, näistä ihmisistä on tullut mulle toinen perhe. Elämästä täällä on tullut normaalia arkea. Mutta vaikka elämä onkin normaalia arkea, eilen tyttöjen kanssa hieman juhlistaessa kahden kuukauden taivalta puhuttiin siitä, että siltikään yksikään päivä ei täällä ole samanlainen. Joka viikko on kokee jotain uutta, näkee jotain uutta tai ainakin tuntee jotain uutta.

Aika kaukana ollaan jälleen siitä ensimmäisestä viikosta, jolloin oikein mikään ei sujunut. Oli ikävä kotiin ja en ollut erityisen puhelias tyyppi. Löysin itseni ensimmäistä kertaa tilanteessa jossa olin ujo. En oikein tiennyt miten täällä pitäisi olla, UWC-maailma kun on ihan toista luokkaa kun se missä olin viettänyt koko elämäni. Varsinaista italialaista kulttuurishokkia mulle ei koskaan tullut, saa nähdä tuleeko, mutta UWC-kulttuurishokki kylläkin. Koska ennen kaikkea, vaikka me eletään täällä keskellä paikallista elämänmenoa, kyllä meidän elämänmeno on enemmän UWC:ta. Ja se ei todellakaan sovi kaikille. Mun sopeutuminen on ollut helppoa, joidenkin muiden sitten taas ei. 

Tällä hetkellä voin täydestä sydämestäni sanoa, että elän mun unelmaa. Aina ei oo helppoa, mutta ei kotonakaan ollut, ei missään oikeastaan oo. Ja täällä kukaan ei todellakaan oo siksi, että ois helppoa. Just puhuttiin yks päivä kavereiden kanssa, että kuinka helppoa kotona olisikaan, mutta kuinka se juuri on se syy, miksi ollaan täällä. Meillä kaikilla on jokin syy miks me täällä ollaan. Jokin voima tiesi vissiin jo viime jouluna, että mun elämä muuttuu totaalisesti, kun sain joululahjaksi uuden matkalaukun "matkustusvuotta" varten. Silloin tiedossa oli kaksi reissua, yksi Espanjaan ja yksi Saksaan, vaikka itse asiassa vielä jouluna luulin, että menisin kolmeksi viikoksi Italiaan... Enpä olisi arvannut että se laukku kerran jo sisälsi koko mun elämän, ja nyt se tulee kuskaamaan mun tavaroita edestakaisin kahden kodin välillä, kahden vuoden ajan. Kuka olisi arvannut. 

Kahden kuukauden aikana oon luonut sydänystäviä, joille voin puhua kaikesta. Oon tehnyt oudoista rutiineista tuttuja. Oon itsenäisempi ja vahvempi, vahvempi kuin koskaan ennen. Täällä on tosi tärkeää että pystyy pitämään omista mielipiteistä kiinni, koska täällä kaikilla on oma mielipiteensä. Tunneilla on ihan oikeasti välillä taisteltava, että saa puheenvuoron, koska kaikilla on asiaa. Ei enää yksinpuheluja niin ku musta välillä Suomessa aina tuntu. Opin jokaikinen päivä jotain uutta eri kulttuureista, mikä on ihan mahtavaa. Samaa mieltä ei tarvi olla, kunhan osaa esittää argumentin oikein. Nautin ihan suunnattomasti kaikista keskusteluista, oli se sitten meluisassa ruokalassa stereotypioista tai lämmin teekuppi kädessä myöhään yöllä politiikasta. 

Jos aiemmin luulin, että mun englanti on hyvällä tasolla niin ei ollut. Mun ajatukset on nykyään suurimmaksi osaksi enkuksi, ja vaikka joku puhuis mulle suomea niin vastaan enkuksi jos en ajattele tarpeeksi pitkälle.. Tai ainakin mun pitää hakea suomennosta jonkun aikaa.. Suurimmaksi osaksi mun ajatukset menee kuitenkin näin: Tarvin cafe että I can finally wake up tänään. Joo, tosi fiksua.

Oon muuttunut nyt jo ihan mielettömästi, sanoin tuon ekan viikon jälkeenkin mutta jos nyt aattelen, niin se saatto olla vähän liioittelua. Mua ei enää naurata kaikki samat jutut mitä ennen, ja musta on tullut paljon kriittisempi ajattelija. Mun ajatusmaailma on oikeastaan kellahtanut kumolleen (voiko noin sanoa?), mutta kyllä tuolla jossain vielä on se sama sarkastinen Tiia. Sarkasmi ei luojan kiitos oo hävinnyt mihinkään, haha. 

Ja jos luulin aiemmin arvostaneeni Suomea, on sen arvostus (jälleen) kohonnut ihan uusiin lukemiin. En halua edes tietää millaisen nationalistimaineen oon täällä jo saanut, mutta hyvästä syystähän mä oon ylpeä. Ylpeä muistaen myös kritiikin. 

Mulla on ihan mieletön ikävä suomalaista ruokaa. Jos saisin tohon lähikauppaan kaikki omat jutut kuten maitorahkan, rasvattoman raejuuston, valion rasvattoman maidon ja ruisleivän ja pakastimen täyteen itepoimittuja marjoja niin oisin maailman onnellisin tyttö. Ihan epäreilua että erityisesti ne jotka tulee jenkeistä laihtuu vaan koska ne syö täällä pakosta "terveellisemmin" ja liikkuu koska ei käytetä autoja. Ja sitten me toiset mennään ihan päinvastaseen suuntaan puntarilla... Pasta alkaa pikkuhiljaa tulemaan korvista ulos, vaikka en syö sitä todellakaan joka päivä. 

En mä oikeastaan tiedä mitä muuta voisin kirjoittaa, kun että oon ihan mielettömän kiitollinen kaikille niille ihmisille, jotka mahdollistaa ja mahdollisti mun lähdön ja olon täällä. UWC on jotain semmoista mitä ei kannata edes yrittää selittää, koska se pitää kokea itse että sitä voi yrittää ymmärtää. 

Kaksi kuukautta siis takana. Samaan aikaan tuntuu että siitä on ikuisuus kun lähdin, mutta silti aika menee ihan hirveää vauhtia. Kokoajan on perjantai. Ja maanantai-aamu. Mua suoraan sanottuna jo vähän pelottaa ajatus siitä, että Suomeen pitäisi matkustaa alle viidenkymmenen päivän päästä. Mun elämä on nyt täällä, ja sitten se pitäisi osata jälleen siirtää takaisin Suomeen kuukaudeksi. Ja sitten taas takaisin tänne. 

Joka tapauksessa, paljon on siis kahden kuukauden aikana opittu, mutta vielä on paljon, paljon oppimista edessä. Niin luokkahuoneissa kuin niiden ulkopuolellakin. Kuukauden päästä kun kirjoitan kolmen kuukauden tunnelmia, ajatuskset saattaa taas olla ihan erilaiset. Toivotaan, että sillonkin oon yhtä onnellinen kuin nyt. Ja miksen olisikaan: elän mun unelmaa, unelmaa, jonka en edes tiennyt olevan mahdollinen. 

HERE I AM AGAIN

Ootteko unohtanu mut jo? Täällä mä nyt kuitenki olisin! Viimeset pari viikkoa on ollut ihan mieletöntä hullunmyllyä, tää on ihme et sain tänään tehtyä kaiken niin ajoissa että kerkesin avata ees konetta. Tää päivä on kyllä ollut niin mielettömän raskas ja väsyttävä, että en muuta jaksaiskaan enää tehdä. Heräsin ennen kuutta että ehdin opiskella tämän päiväseen kokeeseen, mulla oli extension mikä meinaa että viimenen tunti on puol tuntia pitempi ku normaalisti ja se on yleensä tiedeaineissa jos tehdään labratöitä niin ku tänään. Ja siitä ei ollut kerrottu etukäteen. Ja mulla oli kaikki blockit, eli ei yhtään hypäriä. Joten kun lopulta raahauduin lounaalta takasin kämpille, olin melko uupunut. Mutta ei se mitään, puolituntia venyneen koulupäivän takia mulla oli vielä enemmän kiire, joten siinä kymmenessä minuutissa tein sitte kaikki mun yksinäisen talouden pyörittävät jutut kuten lakananvaihdot ja pyykkien pesut ja niiden kuivumaan laittamiset. Ja sitten aloin opiskella. Ja tein sitä kaks tuntia ennen kun mulla oli current affairs. Se kesti tunnin, ja tulin takas opiskelemaan kahdeksi tunniksi. Menin illalliselle ja opiskelin sen jälkeen puoli tuntia. Voin sanoa että nyt on melko kuollut olo. :D Heitinkin vitsillä äsken ruokalassa että opettajat yrittää varmaan nyt pelotella meidät kuoliaksi ettei tultais pitkän viikonlopun (joka alkaa ensi keskiviikkona!!!) jälkeen enää takasin! :D

Siinä semmonen kiva pikku positiivinen tietopläjäys mun päivästä. Mutta arki on edelleen mukavaa. Yritän nyt opiskella koska en oo saanut ihan niin hyviä arvosanoja kun haluaisin, vaikka mulla ei täällä todellakaan oo mitenkään kova vaatimustaso itteni suhteen. :D Saatiin kuitenkin "väliarvosanat" ja sain ihan hyvät et ei varmaan oo mitään hätää.

Mutta joo tosiaan, viime viikolla meillä oli Occidental week, mikä nyt pääasiassa meinaa sitä et kaikki Länsi- ja Pohjois-Euroopan maat, USA, Kanada ja Australia järkkäs semmosen teemaviikon. En ite ottanut mitenkään suurta roolia sattuneista syistä kuten opiskelusta, mutta ihan kiva viikko me saatiin aikaan loppujenlopuksi vaikka pieniä erimielisyyksiä olikin välillä ilmassa. Keskiviikkona koristeltiin koulu lipuilla ja muuta mukavaa ja perjantaina oli sitten itse show. Show onnistui yllättävän hyvin sillä alotettiin harjottelemaan keskiviikkona. Mutta öh siis joo. :D Ite olin lavalla tanssimassa balettia, koska tanssinlahjoja mullahan ei ole sitten yhtään. Ja se oli se tarkoituskin. Mua oikeastaan harmittaa tosi paljon, että mulla ei oo yhtään kuvia koko viikolta koska en ehtinyt ja oikeastaan unohdin koko kameran olemassaolon.. Lauantaina meillä oli homecoming ja kuten monet muutkin, mentiin sinne lähinnä kaveriporukalla tanssimaan ja pitämään hauskaa mekot päällä ja korkkarit jalassa! Ja oli kyllä ihan mukava laittautua pitkästä aikaa kunnolla vaikka eka olinkin jäämässä kirjoittamaan historian esseetä kotiin haha..
Sunnuntaina meillä oli sitten Euroviisut jossa nähtiin ihania ja ei niin ihania esityksiä, mutta kaikki oli ainakin hauskoja. Suomi nyt ei tällä kertaa osallistunut resurssien puuttuessa, mulla oli meinaa melko kiire sunnuntai ja lauantai kun yritin kirjoittaa ekaa historian esseetä, 2000 sanaa, ja se nyt on ihan totaalisen erilaista mitä se Suomen toista mitä yhdessä kirjassa sanottiin -tapa.

Mitähän muuta oon tehnyt? No ei nyt viime sunnuntaina vaan sitä Occidental viikkoa edeltävänä Triestessä oli isot purjehduskisat ja käytiin sunnuntaina vähän haistelemassa tunnelmaa siellä.  Päivitinkin silloin Facebookkia kun se ilma oli ihan uskomaton, t-paidalla tarkeni mielettömän hyvin ja harkitsin jopa sortseja. :D Mutta sitte kuitenkin Triestessä huomasin että oonko ees vähän skandi (joo tiedetään, Suomi ei oo skandimaa mut tostaki voidaan kiistellä) kun olin ainoo t-paidalla ja blondit hiukset. Italialaiset tyyliin toppatakit päällä vaikka oli melkee helle! Oli kyllä ihan mukavaa ja pieni irtiotto Duinon kuvioista ei oo ikinä pahitteeksi.Ja sitähän me päästään ens viikolla ainakin toivottavasti tekemään, meillä ei nimittäin oo vielä junalippuja mut jos ne huomenna sais vihdoin hommattua, sillä tarkoituksena ois lähteä Firenzeen viettämään sitä kauan odotettua pitkää viikonloppua! Tiedossa on ainakin paljon nähtävyyksiä, hyvää ruokaa, hyvää seuraa ja rentoutumista!

Ai niin! Pakko vielä mainita. Meillä on muutaman kerran vuodessa semmonen International Affairs milloin joku henkilö milloin mistäkin maasta tulee puhumaan. Se on aina kesken koulupäivän ja pakollinen, mutta viime torstaina meillä oli puhuja Suomesta. Entinen tämän koulun alumni itsekin ja nykyisen opetusministerin valtiosihteeri Pilvi Torsti ja oli kyllä ihan uskomattoman mielenkiintoinen! Lounastin sitten myöhemmin vielä hänen ja hänen perheen kanssa. Ja mun suomi on ihan uskomattoman huonoa. :D Ja huomaan sen kyllä kun luen vähänkin tätä kirjoitusta, voi hyvää päivää. Mitähän tulee kun ens viikolla pitäs kirjottaa essee suomeksi? Kirjasta jonka oon lukenut enkuksi, muistiinpanot on sentää puoleksi suomeksi..

Tää nyt oli tämmönen nopea kuulumispostaus joita yritän ehkä vähän vältellä kun haluaisin aina julkaista mahdollisimman laadukkaita juttuja, mutta ehkä tää on parempi kun ei mitään. Kello on nyt vähän yli yhdeksän mutta aattelin lähtä pian suihkun kautta nukkumaan ellei mistään suunnasta kuulu parempaa tarjousta. Vielä muutama päivä pitää jaksaa tsempata kunnolla ja sitten pääsee ansaitulle vapaalle. Mutta nauttikaa te kaikki jotka ootte lumisessa Suomessa, mä nautin edelleenkin siitä että ei tarvi pitää takkia päällä. ;) Sori, nää jutut tässä postauksessa on ihan järkyttävässä aikajärjestyksessä mut eipä sillä oo mitää väliä. :D

CHOCOLATE COMES FROM COCOA, WHICH IS A TREE. THAT MAKES IT A PLANT. CHOCOLATE IS SALAD.

Jaa taas yli viikko viimesestä postauksesta.. Joka päivä käyn bloggerissa ja mietin että postasin vasta. Sitte katon päiväystä ja huomaan että siitä on yli viikko. Kamalaa. En tiedä mihin mun kaikki aika menee. Ei ainakaan opiskeluun. Okei opiskelin just yli kaks tuntia. Varmaan enemmän ku koko aikana yhteensä ennen tätä päivää. No okei vitsi vitsi. Mut silti tekemistä riittää vielä.. Kävin tänään shoppailemassa eli tuhlaamassa rahaa. Ja ostin kengät mikä oli ehkä ihan hyvä idea, koska mun huippu h&m laatukengät alkaa pikkuhiljaa näyttää siltä että ne kuuluu enemmän Mossen suuhun kun mun jalkaan.
Tällä viikolla on ollu aika huonot ilmat. Ylläri. Okei eilen paisto aurinko suht lämpimästi ja nytkin aamun huonon ilman jälkeen aurinko näyttää porottavan. Otin vähän aikaa itelle äsken ja makasin vaan mun sängyllä tekemättä mitään. Ja olin yksin koko asuntolassa. Sitä ei todellakaan tapahdu liian usein joten nyt oon taas täynnä uutta energiaa.
Mä en oikeastaan tiedä, että mitä mä kirjoittaisin tänne blogiin enää. Elämä on kuitenkin suurimmaksi osaksi sitä arkea, joka mulle on nyt jo niin tuttua ja turvallista että sen lukeminen saattaa olla hieman tylsää. Joten jos teillä on jotain ehdotuksia mitä te haluaisitte lukea, jos siellä vaikka on tulevia stipendiaatteja, kommentointi on tervetullutta. Ne alkuajan suhteellisen syvälliset tekstit ei todellakaan irtoa enää yhtä helposti, kun tunteetkin on tasoittunut elämän mukana.
Nyt enää kaks kokonaista kouluviikkoa pitäis jaksaa ennen pitkää viikonloppua aka syyslomaa. Itse suuntaan sillon Firenzeen, joten ainakaan ei oo normi tylsä syysloma. ;) En malta odottaa, se kaupunki on ollut mun unelma monta vuotta! Sitä ennen kuitenkin pitää tehdä e-systemsiin joku hirvitys jota tein jo puoltoistatuntia enkä oo ees puolessa välissä. Ja historian tunnille 2000 sanan essee mutta aihe on niin mielenkiintoinen ettei ees haittaa. Ja matikan testi on tiistaina. Tai no koe mutta uskottelen itelle et se on testi.. Jajaja onkohan muuta. Meillä on kaks showta tulossa, joten niihin harjotukset alkaa ens viikolla. Eli hektinen arki siis jatkuu, mutta ei haittaa, ei todellakaan.
P.S sain taas ruisleipää, aamu ei ala ikinä paremmin kuin sillon kun saa ottaa omat ruisleivät mukaan aamupalalle!! Ja koska ootte tässä viikkojen kuluessa unohtanut miltä näytän, käytin muutaman iltapäivän siihen että otin teille typeriä tosihyvälaatuisia kuvia web-kameralla. Olkaa hyvä.

Hello October. Surprise me.

Hups. Syksy on saapunut tännekin ja sen mukana pieni tauko bloggailuun. Tää viikko on ollut täynnä testejä ja muita kouluhommia. Ei puhuta niistä arvosanoista muuten, mutta voin kertoa että pääsin italian läpi! :D Ja oon ihan superilonen siitä. Muuten tänne kuuluu pelkkää arkea. Valvomista myöhään jutellen tai opiskellen, leipomalla, käymällä aktiviteeteissa. Suunnittelemalla tulevia projekteja joita on ihan kiitettävästi, suunnittelemalla pitkää viikonloppua joka on jo ihan kohta. Opettelemalla espanjaa, jota latinakavereiden kanssa liikkuessa ei vaan voi välttyä oppimasta.. Tänään mut adoptoitiin latinaperheeseen.. :D Jos oon jotain tän vuoden aikana oppinut, niin sen, että latinoiden kanssa ei voi olla kuin hauskaa!

Tänään sain paketin Suomesta; kanelia, kaardemummaa, puuroa ja RUISLEIPÄÄ. Löysin jotain vastaavaa tosta lähi supermarketistaki mut mikään ei voita Vaasan ruispaloja. Mikään. Tälle päivälle ei oo ihmeellisiä suunnitelmia. Aateltiin kattoa elokuvaa ja ottaa rauhallisesti, muutama edellinen viikonloppu kun on mennyt aina jonkun jutun parissa.
Viime viikonloppuna oli tosiaan se Sustainability Conference, joka oli yllättävän mielenkiintoinen. Erityisesti ekologiaan liittyvät poliittiset kysymykset oli tosi mielenkiintosia. Oli kiva viikonloppu ja sain tutustua myös ihmisiin tän koulun ulkopuoleltakin.

Tää on tosi jännää, tällä viikolla oon alkanut ajatteleen englanniksi. Kirjoittaminen ei oo ihan niin nopeeta suomeksi ku ennen, mutta pakko pitää yllä, koska teen kuitenkin suomen kielen ja esseitä pitäs alkaa pikku hiljaa kirjoittamaan. Onneks tää blogi on hyvä kanava kielen ylläpitämiseen. Muttei jotain hyvää ettei jotain huonoakin. Mun iho on ihan älyttömän huonossa kunnossa. Nyt viimesen viikon aikana tilanne on vaan pahentunut, enkä oikeestaan tiedä että mitä tekisin. :D Eilen laitoin yhtä rasvaa joka nyt vähän helpotti. Mutta musta tuntuu että syitä tähän on tuo vesijohtovesi ja vehnä ruokavaliossa (jonka aion jättää huomisesta alkaen taas pois). Mutta eiköhän se siitä. :)

Opiskelu sujuu englanniksi, en oikeastaan kanna enää sanakirjaa mukana tunneilla ku se on niin painava niin ei viiti ku ei sitä oikeen enää tarvi. En todellakaan väitä että tietäisin joka sanan merkityksen, mutta ennemminkin jos joku jää mietityttämään niin tarkistan aina kun tuun takaisin kotiin. Ja se on hyvä juttu, koska se kertoo siitä, että pystyn päättelemään merkityksen ilman, että tarvii tietää tarkkaa suomennosta.
Niin monista asioista on tullut täällä jo arkipäivää. Joka aamu meen samaan aikaan aamupalalle, painan kahvinapista neljä kertaa että herään. Syön aamupalan, ja kävelen tuon kahden minuutin matkan koululle ja sanon ciao paikallisille. Kuuntelen tunneilla englantia niin kun olisin aina tehnyt. Teen läksyjä ja kuulen samalla ikkunasta kuuluu huutoja italiaksi. Oon oppinut, että melkeen mikään paikka ei oo auki iltapäivällä koska lounaaseen tarvii sen kolme tuntia.. Okei okei ei mut joo eräänlainen siesta se kai on.

Kuudessa viikossa on pystynyt luomaan niin vahvoja ystävyyssuhteista, että se hämmästyttää mua itseänikin. Kokoajan sitä myöten, kun oon itsevarmempi englannin kanssa, oon pystynyt alkamaan olemaan myös enemmän oma itseni. Tiiättehän, heittämään sarkasmia ja vitsejä, ihan niin kuin suomeksikin. Ja oon siitä tosi helpottunut. Oon täällä taas. Tällä hetkellä kuuntelen Norah Jonesia. Istutaan molemmat Costa Ricalaisen kanssa koneilla, ja linkkaillaan toisille juttuja Facebookissa, vaikka istutaan metrin päässä toisista. Aina välillä opettelen uuden fraasin espanjaksi. Elämä on aika jees. Nyt on hyvä olla.