AJATUKSIA

Kun Suomessa puhutaan koulusta ja sen oppilaista, puhutaan vain koulusta. Meidän koulussa sitä ja meidän koulussa tätä. Tajusin kuitenkin jo eilen, että mun on turha edes yrittää kirjoittaa meidän "koulusta." Ennemminkin sanoisin, että kyse on yhteisöstä. Perheestä ehkä joo, mutta kolmen päivän jälkeen en oikein voi sanoa perhe. Vielä.

Tää on paikka, jossa mikään ei oo oikeastaan outoa. Tää on paikka, jossa kukaan ei roskita, ja sen takia täällä on todella siistiä. Tää on paikka, jossa ruokalan aukeamista odotellessa tehdään kitaran kanssa oma laulu aiheesta "I'm hungry". Tää on paikka täynnä ihmisiä, jotka välittää. Ihmisiä, jotka tarjoaa sulle teetä kun menet käymään, ihmisiä, jotka pakottaa sut ottamaan viimeisen lautasliinan. Täällä on poikia, jotka avaa sulle oven, jotka vaatii sun ottaa ensin jukurttia. Täällä on ihmisiä, jotka ottaa sun leivältä pois muurahaisen jos ite et uskalla (ei muuten sattunut mulle, uskokaa tai älkää :D)

Kuten kaikissa vaihtariblogeissa aina sanotaan, elämä oikeasti on yhtä vuoristorataa. Yhdellä hetkellä oot maailman onnellisin, ja seuraavana hetkenä mietit että mitä oot mennyt tekemään. Kaikki vastoinkäymiset tuntuu kaks kertaa pahemmilta ja ylitsepääsemättömiltä, vaikka ne ei sitä todellakaan olis. Oikeastaan musta tuntuu, että vaikka kuinka sua yritettäisiin etukäteen neuvoa ja sopeuttaa ajatukseen, ei sitä silti voi käsittää ennen kuin tätä pääsee elämään. Joka päivä on helpompi myöskin henkisesti, mutta en mä nyt voi väittää että tää helppoa ois ollu. Jotenkin se ajatus siitä, että täällä sitä oikeasti asutaan kaksi vuotta, on samaan aikaan sekä helpottava että pelottava. Ihmiset on mahtavia ja paikka on ihana, mutta ei se sopeutuminen oikeasti ollutkaan niin helppoa kuin luulin. Jollekin se on ollut täällä todella helppoa, jollekin taas paljon paljon vaikeampaa kuin mulle.

Mutta kuitenkin, oon onnellinen siitä, että oon täällä. Kun ulkoa kuuluu aamusta asti huutoja italiaksi, kun istun viereissä huoneessa kuuntelemassa kun mun co-year soittaa ukuleellä ja laulaa enkelin äänellä, ei voi olla kuin onnellinen. Ei asiat täällä oo huonommin tai paremmin, ne on vaan erilaisia. Tää on nyt mun elämä kaksi seuraavaa vuotta. Ainakin täällä oppii joka päivä jotain uutta, oli se sitten vain jonkun nimi tai jotain suurempaa. Maailma on aika kaunis paikka, kun osaa vain katsoa.