lauantai 1. kesäkuuta 2013

THE FIRST ONE

"United World Colleges (UWC) -koulut ovat kansainvälisiä kouluja, joissa lukioikäiset nuoret eri puolilta maailmaa elävät yhdessä intensiiviset kaksi vuotta. Kaikille UWC-kouluille on yhteistä UWC-järjestön periaatteiden noudattaminen. Päämääränä on tehdä kansainvälisestä koulutuksesta yhteisymmärrystä edistävä voima ja vähentää ennakkoluuloja. Keskeistä UWC-elämälle on International Baccalaureate (IB) -tutkinnon ohella tapahtuva palvelu-, harrastus- ja projektitoiminta.
Nämä yhdessä pyrkivät kehittämään UWC-oppilaista vastuullisia kansalaisia, jotka aktiivisesti toimivat sellaisten arvojen hyväksi kuin rauha, oikeudenmukaisuus, ymmärtäminen ja yhteistyö.
Käytännön kokemisen ja elämisen kautta colleget vahvistavat tietoisuutta monikulttuurisesta maailmasta, yhteiskunnasta ja ympäristöstä. Samalla UWC antaa ainutlaatuisen mahdollisuuden elää jännittävässä, dynaamisessa ja inspiroivassa kansainvälisessä ympäristössä."
Kyseinen pätkä taitaa olla jo aika monen muunkin UWC-stipendiaatin blogissa, mutta antaa nyt mennä. Se kuvaa täydellisesti sitä, mitä seuraavat kaks vuotta mun elämässä tulee olemaan.

Nyt taitaa olla aika esitellä itseni. Oon siis Tiia ja asun tällä hetkellä Muhoksella, Pohjois-Pohjanmaalla. Ja nimenomaa tällä hetkellä, sillä elokuussa mun elämään puhaltaa melko erilaiset tuulet. Mulla loppu tänään mun ensimmäinen ja viimeinen vuosi täällä meidän omassa pienessä lukiossa, sillä loput lukiosta tulen opiskelemaan Italiassa, pienessä kylässä nimeltään Duino. Mun ylioppilastutkinto muuttuu siis kansainväliseksi IB-tutkinnoksi, ja koko kaksi vuotta on katettu Suomen Kulttuurirahaston myöntämällä UWC-stipendillä.


Tarkoituksena olisi kirjoitella tähän blogiin sitten kuulumisia ja katsausta UWC-elämään, mutta varmaan tässä pyörii muitakin juttuja mukana ainakin nyt kesällä. Myös hakuprosessista yms. ajattelin kirjoitella jos jotain kiinnostaa.

Sain eilen vihdoin ja viimein joining papers ja student handbookin ja kun lueskelin niitä yöllä, niin se todellisuus iski. Mä ihan oikeasti olen lähdössä. Jos ennen ajattelin että "jee muutan Italiaan syksyllä", nyt ajattelen "mä todella muutan syksyllä Italiaan". Tänään koulussa kun meidän ihanat opettajat ja opiskelijat jako mulle kunniakirjan sekä kirjallisen UWC-stipendin sekä suklaalevyn myötä siniset siivet maailmalle, oli siinä aika herkkä fiilis. Mutta kirjoittelen näitä todellisia tunnelmia enemmänkin tässä lähiaikoina, nyt mä nimittäin otan mun kaverit vastaan ja aletaan tuhoamaan eilisiä vitosläksiäisten (niistäkin myöhemmin lisää) ruokajämiä. Tervetuloa mukaan. :)

Tekstipätkä napattu http://uwc.fi/mika-on-uwc

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti